lauantai 1. elokuuta 2015

Simple Lines


Naapurin rouva täytti pyöreitä ja ajattelin lahjoa synttärisankaria huivilla. Heinäkuun helteet jäi tulematta, joten suuren, villaisen huivin neulominen keskellä kesää sujui harvinaisen sutjakkaasti. Snurresta kun oli mukaan tarttunut neljä vyyhtiä Tukuwoolia jonkinlainen huivi mielessäni.


Maanelin Simple Lines on yksinkertaisen kaunis. Sileää pintaa rytmittää säännölliset nurjat raidat ja reikäiset kerrokset. Reunukseen neulotaan vielä muutama kerros pitsiä ja lopulta puikoilta putoaa suuri, muhkea huivi. Lampaantuoksuinen Tukuwool tekee huivista myös rouhean.


Hiukkasen huivin suuri koko yllätti minutkin, mutta pitääpähän rouvan lämpimänä talven pakkasilla. On nimittäin samanlainen vilukissa kuin minäkin. Huivin harmaanruskea värikin sopii hyvin porkkanan värisen talvitakin kanssa yksiin.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

December Socks



Lentopelkoisena nappasin lentokoneeseen mukaan sukkaprojektin. Neulominen pitää suht tehokkaasti levottomat ajatukset loitolla. Ohjehan on Niina Laitisen December Socks ja se tuli vuoden vaihteessa ostamani sukkakalenterin mukana. Tavoitteena oli neuloa 12 sukkaparista ainakin yhdet tämän vuoden aikana, joten varsin tyytyväinen voin olla. Tavoite täytetty jo heinäkuussa! 


Lankana näissä on Louhittaren Luolan Väinämöinen ja sävynä tuttu smaragdi. Tykkään tosi paljon tuosta sukan etuosan pitsineuleesta, mutta takaosan joustimen tekisin jatkossa vaikka sileänä neuleena. Jotenkin se ei sovi yksiin tuon pitsin kanssa. Lentokoneessa en kuitenkaan kerennyt näitä sen enempää miettiä, vaan posotin suoraan ohjeen mukaan. Mutta kauniit nämä on joka tapauksessa ja kohtahan näitä villasukkia saa taas kiskoa jalkaan.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Kappa


Kesäkuussa tuon edellisen postauksen neuletakin vastapainoksi neuloin Kappaa. Ihanan aivotonta, pelkkää sileää neuletta, mutta silti sen neulominen koukutti minut kunnolla. Täydellinen matkaneule pitkille automatkoille ja niinä iltoina, kun pääsin istahtamaan sohvalle klo 23 aikaan, en muuhunkaan pystynyt.


Kapan ohje löytyy Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta. Koko huivi meni minulta vähän ohi, mutta innostuin lopulta nähdessäni blogeissa muiden upeita Kappoja. Aloitin projektin Snurresta saamallani Lamana Piuralla ja jatkoin ikuisuuden lankakorissa pyörineillä Debbie Blissin Rialto Laceilla (keltainen & tummanharmaa). Loppuun vielä toinen kerä Piuraa.


Raidoitus onnistui paremmin kuin hyvin. Keltainen vyyhti oli hiukan vajaa ja toisaalta taas Piurassa oli metrejä enemmän kuin Rialto Lacessa, joten kolme viimeisintä raitaa ovat lähes yhtä leveät. Vähän muuten saattaisi ahdistaa, että raidat kapenisivat alaspäin mennessä.


Kapasta tuli unelmankevyt, pehmoinen ja lämmin. Huivin voi kiepauttaa ympärilleen monin eri tavoin ja sen verran pitkäkin se on, että menisi makuupussista. Tykästyin nyt tuohon pitsivahvuisesta neulottuun pintaan ja olisihan sellainen ihana myös neuletakkina. Taitaa olla taas edessä reissu lankakauppaan.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Casual Lace


Hiukkasen on ollut viileää tänä kesänä, mutta uutukaisessa pitsineuletakissa se ei tunnu enää ollenkaan niin pahalle! Malliksi valikoitui pitkällisten pähkäilyjen jälkeen Justyna Lorkowskan Casual Lace.


Hullaannuin ajatuksesta, että kaksi vyyhtiä Louhittaren Luolan Tuulen Tytärtä riittäisi S-kokoon. Aika pian kävi kuitenkin selväksi, että tiheys ei täsmännyt ja lankaa kului enemmän kuin piti. En kuitenkaan päässyt panikoimaan langan riittävyyden takia, sillä olin jo hamstrannut tätä ihanaa smaragdin vihreää lankaa pari vyyhtiä toista projektia varten. Ja parempi näin! Ohjeen mukainen koko olisi ollut liian tiukkis, mutta tästä tuli varsin sopiva. Hiukkasen kyllä ihmettelen, miten tässä nyt näin onnistuneesti kävi.


Itse ohje on selkeä ja todella perusteellinen. 16-sivuinen ohjepumaska säikäytti aluksi, mutta aika monet sivut sai karsia jo heti alkuunsa. Haastavin osuus oli yläosa raglan-lisäyksineen, mutta pitsikaavion lukutaito riitti tähänkin. Sen verran työläs tuo pitsiosuus oli, että kerrankin hihojen neulomista oikein odotti. 


Pakko vielä mainita uskomaton tuuri nappien suhteen. Ostin vuosi sitten yhdeksän vihreää nappia Menitasta (toinen projekti mielessä). Ne napit sopivat tähän loistavasti, mutta kaksi jäi puuttumaan. Kävin Menitassa uudestaan, ja nappipurkilosta löytyi yksi nappi sekä yksi mallinappi. Enempää en olisi tarvinnutkaan! 


Ensimmäistä kertaa neuloin Tuulen Tytärtä ja pidin kovasti. Väinämöiseen verrattuna tässä on mielestäni vähän enemmän kiiltoa. Kastelun ja pingotuksen jälkeen odotin pehmeämpää neuletakkia, mutta tuntuma on hiukkasen natiseva. Ei se tosin muuta lopputulosta mitenkään - ihan huippu neuletakki tästä tuli!

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Seinäpitsi


Reilu pari vuotta sitten tuli idea, jossain vaiheessa löytyi sopiva pitsiliinan malli ja lopulta, kun musta kalalanka vapautui erinäisistä laukkuprojekteista, aloitin virkkaamaan seinäpitsiä. Kovasti tätä on siis suunniteltu. Itse liinan virkkaamiseen tosin ei mennyt paljoakaan aikaa. Apuna käytin tätä kuvallista ohjetta, jonka joku näppärä oli tehnyt alkuperäisen ohjeen tueksi.


Välillä olen tuskaillut näiden virkkuuprojektien kovettamisten kanssa. Nyt aioin onnistua ensimmäisellä kerralla, joten ostin Hobby Pointista kankaan kovetusainetta (Powertex). Sen luvattiin tekevän jämäkkää pintaa muuttamatta pitsiliinan väriä, eikä ainetta jäisi myöskään pitsiliinan rakoihin. Olihan se varsin vaivatonta aiempien vesi-liimaseosten jälkeen ja olen tyytyväinen lopputulokseen.


Siellä se valtava pitsiliina nyt roikkuu keskellä olohuoneen seinää. En voisi olla tyytyväisempi! 

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

On the Beach jälleen


Toinen On the Beach -paita pääsi puikoille melkeinpä heti edellisen valmistuttua. Tarkoitus oli ostaa Snurresta kesäisen hempeät Tussah Tweedit, mutta niin vain mukaan tarttui tummanharmaan ja ruskean sekoitus. Tosin eipä niitä kauniita kesäilmojakaan ole vielä näkynyt. 


Ensimmäinen paita oli reilu - liiankin reilu yläosasta, joka vielä venähti käytössä. Nyt otinkin puolta numeroa pienemmät puikot käyttöön (4 mm & 4,5 mm). Neuloin  paidan M-koon silmukkamäärillä, mutta tällä kertaa S-koon mittojen mukaan. Näin se istuu huomattavasti paremmin yläosasta. Suosiolla viimeistelin myös kaula-aukon ohjeen mukaan.


Ehdottomasti kannatti neuloa toiseen kertaan, sillä paidasta tuli ihana! 

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Snurre


Lauantaina pääsin viettämään iltapäivän hieman erilaisissa merkeissä kuin normaalisti. Lankakauppa Snurre kutsui bloggaajia tutustumaan uuteen myymäläänsä Kamppiin (Malminrinne 1 B). Uusi sijaintihan on entiseen verrattuna loistava. Tavakseni onkin tullut pyörähtää Snurressa lähes joka kerta, kun käyn Helsingissä. Siinähän se on melkeinpä bussipysäkin vieressä. 


Vaikka uusi myymälä olikin jo tuttu, niin lankavalikoima oli kerennyt päivittyä edellisen käynnin jälkeen. Madelinetoshia oli hyllyissä herkullisissa väreissä ja lisääkin on tulossa.  Louhittaren Luolan Tuulen Tytär on myös mielenkiintoinen fingering -vahvuinen uutuus. Lisäksi löytyy Tukuwoolia, BC Garnia, Cascadea sekä pellavalankoja, joihin pitäisi ehdottomasti tutustua paremmin. 


Mielenkiintoista oli myös nähdä tuttuja bloggaajia kasvotusten! Yleensähän olen varsin erakkomainen neuloja, joka kaivaa kutimet esille iltaisin telkkaria katsellen. Ehkäpä nyt innostun ja rohkaistun muihinkin neuletapaamisiin. 


Snurresta ei tyhjin käsin pääse pois, sillä joku lankaihanuus tarttuu aina mukaan. Tällä kertaa sijoitin Tuulen Tyttäreen, josta tulee Justyna Lorkowskan Casual Lace. Smaragdin vihreä on yksinkertaisesti täydellisin vihreä ikinä ja olen kehittänyt siihen jo lievän pakkomielteen.


Madelinetoshista tulee joku pirtsakka huivi joko yksivärisenä tai harmaan kaverina.


Lamanan Piura pääsikin jo puikoille. Kappaa kehutaan niin kovasti, että taidan minäkin haluta sellaisen.

Kiitokset vielä Snurrelle!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...