sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kohti pääsiäistä


Aikainen kevät vei ajatukset jo joku aika sitten pääsiäiseen. Pajunkissat on kerätty ja pääsiäiskoristeet etsitty varastosta.


Pinkaisin lenkille ja jätin tytöt koristelemaan. Niin kuin aina näiden tyttösten kanssa, enemmän on parempi ja kimalle ja pinkki kuuluu juhlaan kuin juhlaan.


Muutaman kerran koristeet ja oksat on jo kerätty lattialta (kissojen rallirata kulkee yllättäen tästä pöydän yli) ja vaarallinen tipun tappajakin on nähty lähistöllä. Onneksi koristeet on aika kestävää sorttia.

Pääsiäiskoristeet ovat viime vuotisen näpertelyn tuloksia, täältä voi kurkata silloisiin tunnelmiin.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Pikkuruisia


Helmikuussa virkatuista sydämistä muotoutui lopulta sydännauha ja pari pikkuruista taulua tyttöjen huoneisiin. Sydänten superhelppo ohjehan löytyy täältä ja idean sydäntauluun sain Pikku-Ketun Puuhamaasta.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Tik tak


Edellinen kelloprojekti meni sen verran mönkään, että oli kokeiltava uudestaan. Lanka oli liian paksua ja painavaa, eikä se useista viritelmistä huolimatta pitänyt muotoaan. Kupruileva kellotaulu esti tuntiviisarin liikkeet, joten pitkään meillä seurattiin kelloa vain minuuttiviisarin perusteella. 


Tällä kertaa käytin kalalankaa, ja kovasti toivon, että nyt toimii paremmin. Ohjeeksi valikoitui ensimmäinen nätti ilmainen (löytyy täältä) ja koukkuna oli 2,5 mm. Hiukkasen tuli pienempi kuin edellisestä, joten nappasin viisareista pari senttiä pois. Kellotaulu on kovetettu liima-vesiseoksella.


Ihanaa, kun on toimiva kello! Tiedä, vaikka menisin jatkossa ajoissa nukkumaan.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Vinoraitalaukku


Olen ennenkin hehkuttanut Molla Millsin Virkkuri-kirjaa. Tykästyin varsinkin kirjan laukkuihin ja pallokassin virkkasin jo viime kesäksi. Pian sen jälkeen päätin virkata myös vinoraitalaukun. 


Ostin luonnonvalkoisen kalalangan kaveriksi mustaa kalalankaa ja Kuopion Kontista löytyi sopivan värinen vyö laukun hihnoiksi. Virkkauksen aloittamisen kanssa vitkuttelin kuitenkin marraskuulle asti.


Upea laukku tästä tulikin, vaikka projekti oli pitkä ja tylsähkö. Tuskaisen hidasta virkata 2 mm koukulla kerros toisensa jälkeen, mutta en kadu yhtään, että aloitin. Olen suorastaan ihastunut tähän uuteen laukkuuni!


Laukku virkataan spiraalina ja sen jälkeen pohjasauma ommellaan kiinni ja tehdään sisäänotot. Näin kassi on tilavampi ja pohja tukevan oloinen. 


Ohjeessa laukkuun on ommeltu vuori, mutta koska välttelen ompelua viimeiseen asti, tein pari omaa säätöä. Pohjaan virkkasin mustan pohjallisen, jotta sisäänoton saumat jäävät piiloon ja yläreunaan virkkasin vielä muutaman kerroksen mustalla langalla tuomaan kassiin ryhtiä.


Lopuksi vielä neppari ja vihreät hihnat paikoilleen, ja laukku oli lopultakin valmis. Näppärästi sopii muuten hihnat yhteen tuon aiemmin esitellyn keväthuivin kanssa. Kalalanka on sen verran riittoisaa, että taitaapa seuraava laukkuprojekti päätyä koukulle vielä tänään.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Helada


Helada on Susanna IC:n suunnittelema huivi, jonka ohje tupsahti postiluukkuun Villavyyhdin lähettämänä. Syksyisen Neulekerhon pakettiin kuului ohjeen lisäksi pitsivahvuista Hopeasäikeen Jemina-lankaa ja pieni pussillinen harmaita helmiä. Olin jo pidempään halunnut kokeilla helmien pujottelua neuleeseen, joten olin aika innoissani kun kaikki tarvittava löytyi yhdestä paketista.


Helada aloitetaan väliaikaisella aloituksella ja sen jälkeen huivin molemmat puolet neulotaan yksi kerrallaan samanlaisina. Alussa on helppoa peruspitsiä ja jossain vaiheessa lisäillään muutama yksittäinen helmi. Huivien reunoihin tultaessa pitsikuvio muuttuu ja helmiä saa lisätä tiuhaan tahtiin. Helmien pujottelu pikkuruisella virkkuukoukulla oli hauskaa puuhaa.


Helmet ovat lähes langan värisiä. Kauempaa katsottuna (ja aika läheltäkin) helmiä ei edes huomaa. Alussa olin hiukkasen pettynyt siihen, että pussissa tummanharmailta näyttäneet helmet olivatkin oikeasti vaaleampia. Helmet kuitenkin kimaltelevat auringonvalossa kauniisti ja silloin ne tulevat upeasti esille. Aivan kuin kuura, jota tuo Helada tarkoittaa.


Pingotuksen jälkeen ihailin kaunista ja pehmeää huivia. Lanka hohtaa kevyesti, jotenkin en huomannut sitä neulomisen aikana. Aika hienostunut lopputulos mielestäni. Hiukkasen haikein mielin paketoin tämän lahjahuivin eteenpäin, mutta onneksi sille on hyvä koti tiedossa.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Just One of Those Things


Mitäpä muutakaan neuloja toivoisi joululahjaksi kuin lankaa? Tällä kertaa odotin paketin ensimmäistä osaa helmikuun alkuun ja toinen osa on tulossa reilun viikon päästä. Kyllä kannatti odottaa, sillä (joulu)paketissa tuli Titityyn klubilankaa The Uncommon Threadin Silky Singlesiä (70 % merinoa, 30% silkkiä) aivan mielettömän upeassa vihreän sävyssä. Aikaisempiin vastaavanlaisiin lankoihin verrattuna tämä on selkeästi rouheampi ja raskaampi. 


Ravelryn suosikeistani löytyi täydellinen malli langalle, yellowcosmon Just One of Those Things. Sileää oikeaa, jonka jälkeen kaunis pitsireunus. Helpohko malli, jota oli ilo neuloa jo tuon vihreän värin takia. Juuri tuota väriä haluan lisää vaatekaappiini ja ehkäpä myös kotiin. 


Pitäisi kuitenkin jo uskoa, ettei kannata neuloa väsyneenä puolen yön aikaan telkkaria katsellen mitään pitsikaaviota. Oli olevinaan niin kiire saada valmista. Ainakin yhden isomman virheen huomasin, mutten millään jaksanut purkaa. Eikä se oikeassa elämässä tuolta minnekään näy. 


Kovasti yritin käyttää koko vyyhdillisen (366 m), mutta ihan kiitettävä jämänöttönen jäi silti jäljelle. Huivi onkin pienehkö, mutta kyllä sen saa kaulan ympärille kauniisti kiedottua. Nyt on lupa odottaa kevättä, kun on keväthuivikin valmiina! 

torstai 6. maaliskuuta 2014

Perussininen


Olen jo jonkun aikaa lykännyt näiden pönötyskuvien ja tavallistakin tavallisemman villapaidan bloggaamista, kun en keksi juurikaan kivaa sanottavaa. Peruspaidan ohje löytyy Kerällä-kirjasta. Innostuin paidasta, kun näin sellaisen kauniin punaisena Kerroksia-blogissa. Peruspaita on todellakin niin tavallinen ja yksinkertainen kuin voi vaan olla. Sileää neuletta paksulla langalla, ei edes joustinneuletta hihansuissa tai helmassa. Kaula-aukko on normaalia suurempi ja paita valahtaakin välillä olkapäältä alas.


Näin tavalliseen neuleeseen olisi pitänyt valita lanka, jossa on luonnetta. Ohjeen tweed-lanka olisi ollut parempi, mutta eihän sellaista ollut saatavilla silloin kun lankakaupassa piipahdin. Hätäisesti valitsin tiheydeltään ja metreiltäänkin vastaavan Rowanin Pure Wool Aranin. Jo kotona alkoi epäilyttämään tuo mitätön sininen väri ja tasainen, eloton neulepinta.


Ohjeeseen kiukustuin siinä vaiheessa, kun huomasin että lanka ei todellakaan tule riittämään. Ohjeen 400 g on aika nafti määrä, joten olisi ollut suotavaa, että siinä kerrotaan kuinka pitkään helmaan ja hihoihin langan pitäisi riittää. Ensimmäinen versio oli hiukkasen kainaloiden alapuolella kun puolet langasta oli käytetty. Purin koko paidan ja yritin saada puikkokokoa muuttamalla langan riittämään. Sain aikaiseksi lyhythihaisen napapaidan. Luovutin ja kävin ostamassa viidennen kerän, purin jälleen koko tekeleen ja palasin alkuperäiseen puikkokokoon. Toinen hiha on neulottu lähes kokonaan viidennestä kerästä. Neulepinnasta huomaa, että osassa kohtaa lanka on neulottu jo kolmatta kertaa.


Tavoitteena oli saada tästä villapaita talven ulkoiluihin ja laskettelureissulle, mutta lumi suli ja lomat meni. Tosin eiköhän tälle ole ensi vuonnakin käyttöä. Kaikesta purkamisesta ja tuskailusta huolimatta, voisin harkita neulovani tämän myös siitä tweed-langasta. Sitten joskus.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...